lauantai 31. tammikuuta 2009

Uutta putkeen!

Kolmas ja viimeinen kitara on jo ihan kivasti työn alla. Tällä kertaa en ole kuvannut työvaiheita ollenkaan. Tässä kuitenkin tältä aamulta muutama näpsäys tämän hetken tilanteesta.

Pohja ja sivut Cocoboloa (ruusupuun sukulainen, tosi öljyistä ja painavaa puuta!) jota on paras työstää siklillä

Kansi jättiläistuijaa eli seetriä, kannen rimat saksalaista kuusta, bridge plate cocoboloa.
Rimoitus on himpun verran keveämpi kun kitarakin on pienempi. Tukirimoja on kolme vähemmän kuin normaalisysteemissä.
Rosetissa on taas samaa silakanruotoharakanvarvasmosaiikkia, tällä kertaa rosetissa on vain yksi rengas.
kannen seetri on TOSI hyvän näköistä. 

Veistin rimat melko korkeiksi mutta kapeiksi. Bassopuolen rimaa on taas kevennetty keskeltä, treblepuolta päästä. Rimat on tässä vielä ihan hiomattomina taltan jäljiltä.

torstai 15. tammikuuta 2009

Case closed

Kerran vielä kielon päälle!

Kotelo saapui tänään. Kitara sopii siihen kuin olisi suunniteltu sopimaan. Warwickin RockCase tuli Saksasta kotiovelle tarjoushintaan ja vielä ilman postimaksuja. Maailma on globaali. Juttu päättyy tähän. Case Closed...and propably opened pretty soon again... Made to be played taisi Gibson mainostaa aikoinaan.
Kansi on kaareva, mikä antaa sisällölle kummasti lisäsuojaa tien päällä.

Kitaran kaikuaukossa oleva musta lätkä on kostutin, jonka käyttöä suosittelen kostean lämpimästi varsinkin näillä pakkaskeleillä!

tiistai 13. tammikuuta 2009

Kuulokuvia

Otin pari laulunpäätä talteen noin niin kuin näytteeksi. Nämä pätkät olkoot nyt viimeinen blogipäivitys tämän projektin tiimoilta.

Näytteet on äänitetty AudioTechnican edullisella AT2020 stereoparilla mikkiesivahvistimen kautta iPodiin ilman muokkauksia. Suosittelen kuunteluun lämpimästi kunnon kuulokkeita tai kaiuttimia.

Kitaraa on ollut ilo soitella ja tuntuu, että se on pitkälti sellainen mitä lähdin rakentamaan. Tasapainoinen kuin OM, mutta bassopäätä löytyy enemmän kuin normaali OM:stä. Täytyy sanoa että olen ihan tyytyväinen! Tervetuloa testailemaan!

Tänään aloittelin uuden projektin, viimeiseni toistaiseksi. Tätä terssikitaraprojektia en varmaankaan päivittele blogiin kovin usein. Ajatuksena on, että kevään aikana teen kurssilla kaiken mitä ehdin ja homma valmistuu sitten kotosalla kun valmistuu.

Kiitos mielenkiinnosta, jos olet roikkunut mukana tänne asti!




maanantai 12. tammikuuta 2009

Viimeiset niitit

Tää alkaa nyt olla tässä. Viikonloppuna porasin paikan hihnatappi-jakille ja korotin tallan luuta 1,5mm ruusupuusiivulla. Tänään liimasin nimilapun sisään ja madalsin tallanluun korotusta ehkä kaksi millin kymmenesosaa. Nyt action tuntuu olevan juuri kohdallaan. Soitto sujuu näppäilemällä kevyesti, mutta kovempikaan plektralla rouhaisu ei saa kieliä särisemään nauhoja vasten. 
Muuta tekemistä en enää keksi muuta kuin kannen kiillotuksen Turtle Waxilla kunhan viimeiset sellakkakerrokset kovettuvat vielä muutaman päivän. Niin ja soittoa, soittoa ja soittoa. Toivon, että pääsen jossain vaiheessa livahtamaan työkaluista ja puupölystä siivottuun työhuone-studioon äänittämään muutaman raidan niin saan tänne vielä viimeiset loppukaneetit.


Niin että miksikö nimilapun teksti on englanniksi? Tietysti siksi, että tähtään suoraan ulkomaan markkinoille :) Ei vaan oikeasti en tiedä, miten Carpathian Spruce olisi pitänyt kääntää suomeksi. Tuo tyyppimerkintä J-OM viittaa sanoihin JUMBO ja ORCHESTRA MODEL. Kitara on siis lihotettu versio Martinin OM-mallista.
Nyt riittää valinnanvaraa soundipuolella. Yhden taidan vielä kuitenkin ryhtyä tekemään, sitten akustisia teräskielisiä lienee sopivasti...

perjantai 9. tammikuuta 2009

Hyvä isi!


Kitara soi taas ja soikin kivasti! Virekin on nyt kohdallaan ja action mukavan matalalla. Innokkaimmat kuulijat ovat kovin onnellisen näköisiä ja vähintäänkin helpottuneita kun kitaran saa nyt laittaa koteloon! Viimeiset hienosäädöt jätän ensi viikolla jatkuvalle kurssille.

torstai 8. tammikuuta 2009

Talla kiinni taas

Talla on nyt (taas) liimattu. Huomenna saanen kanteen reiät kielille ja kielet kiinni, kun liima on ehtinyt kunnolla kovettua. Tässä korjausrakentamisen vaiheessa olen tuskastellut ja ihastellut shellakalla käsiteltyä pintaa. Siihen tulee painaumia ja naarmuja älyttömän helposti, mutta toisaalta se on tosi helppo (ei ihan vaivaton kylläkään) korjata taas uudenveroiseksi. Kovin kovaa keikkaelämää tämä kitara ei tule kauniina kestämään. Onneksi sellaista ei ole tiedossakaan.

Tässä maalarinteipillä merkattuna tarkkaan mitattu tallan paikka kannessa. Skaalan mitta on 646,2mm noin suurinpiirtein. Lakkapinta on tietysti kaavittu pois tallan alta.

Tästä on nyt leikki kaukana. Moniasennus H. Koskelan tallanasennuspuristin tositoimessa (n. 15 kuivaharjoituksen jälkeen, joten ainakin luulin tietäväni, mitä olin tekemässä).

Liima pursuaa tallan ja kannen välistä - niin kuin pitääkin. Purskeet poistetaan niiden hieman kuivuttua taltalla tms. terävällä. Liimapurskeet lähtivät hyvin irti, mutta maalarinteippi vei mukanaan pari syytä kansipuuta. Ja taas tuli ranskalaiselle kiillotukselle käyttöä...

Totuuden hetki nro 2 koittaa jossain vaiheessa perjantai-iltaa. Toistaiseksi kitara ainakin näyttää hyvältä omaan silmään. Toivottavasti sointi ja soitettavuuskin miellyttää edelleen nyt, kun kitaran pitäisi soida vireessä. Saksasta löysin kohtuuhinnalla kovan kotelon, jonka pitäisi olla juuri sopiva ja alkuviikosta täällä.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kaula lopultakin kiinni ja talla melkein

Sain kaulan kiinnitettyä lopultakin ihan liimaamalla. Huolella rakennettu lakkapinta raaputetaan otelaudan alta pois, jotta liima tarttuu. Itse kaulan kiinnitin ruuveilla kuvassa näkyvien reikien kautta.


Tässä ensimmäinen tallankiinnitysharjoitus ilman liimaa. Ilma mahtuu vielä tässä vaiheessa kulkemaan aivan liian monesta kohtaa tallan ja kannen välistä. Piinaava ja paljon aikaa vievä tallan pohjan muotoilu on vielä kesken. Kuvassa isäni tilaustyönä rakentama kätevä tallapuristinsysteemi, jolla tallan saa yhdellä puristimella puristettua sekä keskeltä että reunoilta. Kopan sisällä on puristus tukena tallanaluslevyn muotoon leikattu 20mm vaneripala, ettei varsinaiset rakenteet mene kasaan.


torstai 1. tammikuuta 2009

Korjausharjoituksia

Kannen halkeama on nyt korjattu, samoin tallan vanhat läpimenoreiät tapitettu. 
Kuvissa salainen ase - Bilteman välysmitta auton sytytyksen säätöön, johon viilasin hampaat neulaviilalla. Samalla työkalulla hoituvat pienet sahaukset (terä taipuu ja sillä pääsee siksi aivan lähelle kantta esim tässä tappien sahauksessa) mutta myös satulan kieliurien viilaus - "teriä" kun on ainakin kymmenesosamillin välein, niin saa hyvän istutuksen kielille. Tämä työkalu maksoi 2,50€. Satulaviilasatsi maksaa alk 88€ ja taipuvateräinen pikkusaha ainakin pari kymppiä. Tästä työkalusta suurkiitos menee Jounille, jolta sain vinkin. Kiitos!


Tässä kuvassa näkyy kanteen pari milliä keskiviivasta ilmaantunut halkeama. Halkeama aiheutui joko kitaran ensimmäisestä automatkasta pakkasessa tai sitten siitä, kun koppa pintakäsittelyvaiheessa putosi räpylästä pyrstölleen n. 70cm. Joka tapauksessa nyt tallan siirron yhteydessä tämäkin oli hyvä korjata.
Ensin veistin puukolla halkeaman ympäriltä pienen kiilamaisen siivun irti. En mennyt ihan läpi asti kannesta tarkoituksella.
Seuraavaksi liimasin ylijäämäkansipuusta leikkaamani hieman tukevamman kiilamaisen siivun koloon, annoin kuivua ja leikkasin taltalla korjauspalan muun kannen tasalle. Viimeistelin tietysti hiomalla. Paikasta tuli kohtuullisen hyvä, läheltä sen toki näkee, mutta ei enää puolen metrin päästä. 

Kannen alaosa on tässä nyt hiottuna, tapitettuna ja korjattuna, valmiina uuteen pintakäsittelyyn. Ei tämä nyt niin kauheaa ollut kuitenkaan.  Alimmassa kuvassa on korjauskohta jo pienen shellakkakerroksen alla. Niin, missä se olikaan? No keskiviivasta vähän ylöspäin.

Parina päivänä olen jo ehtinyt käsitellä pintaa uudestaan. Kun on vain osa kannesta työstettävänä, tulos näyttää syntyvän mukavan nopsaan. Ennen loppiaista saanen jo tallan ja kaulan kiinni uudestaan.