keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Taash shitä shellakkaa shuojakshi!

Pintakäsittelyviikot ovat vihdoin alkaneet! 

Eilen tiistaina oli viimeinen kurssikerta ja illan ja alkuyön tunteina saatoin pinnat käsiteltävään kuntoon. Nyt yhden kerroksen jälkeen cocobolo suorastaan loistaa. Seetrikannessakin on kiva sävy ja tosi hieno tekstuuri. Kyllä tästä ihan nätti peli tulee.
Sivuissa ja pohjassa on vielä jonkin verran huokosia täytettävänä. Niille pitää jossain vaiheessa antaa hohkakivikäsittely. 

Kaulaan tulee pelkkä tukkiöljykäsittely. Petsin hinkkasin pois, joten kitarassa on pelkkiä luonnonvärejä. Kaula ja koppa on ehkä vähän eri maailmoista sävyn puolesta, mutta kaula passaa kivasti kannen sävyyn kuitenkin.



keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Pikkutalla pikkukitaralle

Toiseksi viimeisellä kurssikerralla käytin koneiden voimaa tallan tekemiseen. Kuvista näkyy, että sivujen syyntäyttö on vielä kesken - hiomista vaille. Tällä kertaa käytin fillerinä epoksiliimaa ja sillä näyttää tulevan tosi kivaa jälkeä!




torstai 16. huhtikuuta 2009

Eteenpäin, aski pikkuinen!

Kolmas ja viimeinen kitara alkaa olla pintakäsittelyvaiheessa. Nyt jos olisi viikko aikaa keskittyä tähän, homma olisi valmis. Viimeiset hionnat vielä koppaan, cocobolon syiden täyttö ja sitten hinkkaamaan shellakkaa. Kaula vaatii vielä hiontaa, se on vasta viilakarkeudessa. Tuntuu siltä, että näitä asioita oikeasti oppii tekemällä. Toistaiseksi olen työn jäljen puolesta kaikkein tyytyväisin tähän viimeiseen. Viime yönä jo unissani soitinkin sillä muuatta virttä ja hyvin soi :)
Kokonaisuus on aika mukavan sopusuhtainen (itse piirretyksi varsinkin). Ruusupuinen talla-aihio saa ensi tiistaina oikean muotonsa. Virityskoneistot ovat second handia, Blueridgen BG-140 -kitarastani, johon vaihdoin aikoinaan laadukkaammat tilalle. Jospa ne tässä saisivat palvella ja pitäisivät pikkuaskin vireessä.

Ruusupuinen otelauta oli SP-elektroniikan halvin malli. Itse tykkään tosi paljon sen rikkaasta kuviosta. Nauhoja on yhteensä 18, ennen kaulan ja kopan liitosta 12. Otelautamerkit ovat abalone-simpukkaa.
Tältä näyttää alapuoli. Olen ajatellut petsata kaulaa punertavalla mahongilla enemmän kopan sävyyn. Tuo raita pohjassa on tosiaankin puussa itsessään olevaa pintakasvua  (sapwood). Pääsin valitsemaan muutamasta setistä kuvien perusteella, ja valkkasin tietysti tämän hurjimman näköisen.
Kaula on vielä karkeahko. Hiottavaa ja pientä muotoiluakin riittää vielä.
Tämä kaulan ja lavan liitoskohdan "timantti" syntyi kai aikoinaan siitä, kun erillinen lapa liimattiin kaulaan eräänlaisella pyrstöliitoksella. Nyttemmin se on koristeellinen yksityiskohta akustisen kitaran rakennustraditiossa. Joidenkin mielestä se kai vähän jäykistää ja vahvistaakin lapaa sen heikoimmasta kohdasta. Kuten kuvasta näkyy, siinäkin on vielä säätämistä.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Coming together

Kaulan liitos alkaa olla asemissaan. Seuraavaksi sitten otelautaa liimaamaan. Kuten kuvasta näkyy, jouduin hieman höyläämään kannesta pyöreyttä pois jotta otelaudan "lippa" asettuu paikalleen.